Mutta on sana, jonka perässä ei kulkee. Joskus hämmästyn
omia käsiäni: Kenen ovat nämä vanhat kädet? Vuosia sitten Sielunveli kysyi
lapsen viattomuudella: — Menevätkö nuo piparit piloille, kun sinun ryppyiset
kätesi koskevat niihin? Taukoamatta sataa vitilunta vanhan lumen päälle. Kun
ihminen ei enää peiliä tarvitse, hän alkaa olla valmis. Murhemiettein sydän
talvehtii. Tuiki, tuiki tähtönen…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti