maanantai 24. joulukuuta 2012
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Kadeskymmenesneljäs päivä
God Jul och Gott Nytt År!
God Jul og et Godt Nyttår!
Buon Natale e un Felice Anno Nuovo!
Joyeux Noël et une Bonne Année!
Merry Christmas and Happy New Year!
Frohe Weihnachten und
ein erfolgreiches
Neues Jahr!
Müreffeh Yeni Yıl!
С новым годом!
Feliz Natal e Feliz Ano Novo!
გილოცავთ ახალ წელს!
سال نو مبارک!
lauantai 22. joulukuuta 2012
Kadeskymmeneskolmas päivä
Sanovat, että on alkanut uusi aika. Miten uusi tulee maailmaan? Miten muutokset
tapahtuvat? Milloin määrä muuttuu laaduksi? Millainen on metamorfoosi? Tuleeko
toukasta perhonen? Haluavatko ihmiset ahneuden ja saituuden tilalle
anteliaisuuden ja solidaarisuuden? Haluavatko ihmiset korvata kilpailun
yhteistyöllä? Miten vältetään tuho, kuolema ja giljotiini? Talous tekee
ihmisistä petoja. Muutoksen on alettava itsestä. Onko juuri se ensimmäinen
hävitty taistelu?
Tunnisteet:
giljotiini,
kuolema,
maailma,
muutos,
rauha
perjantai 21. joulukuuta 2012
Kahdeskymmenestoinen päivä
Eilen maapallo saavutti suurimman eteläisen etäisyytensä
taivaan ekvaattorista. Maailmanloppua en huomannut, mutta uutinen siitä oli
tullut. Tänään päivä on taas kukonaskeleen pidempi ja valoa kohti mennään,
vaikka pimeys on yhtä pimeää kuin aina. Kellot tikittävät lisää aikaa niille,
jotka sitä tarvitsevat. Minä en aikaan usko. Majakka loistaa kaukana merellä.
Marrasruusut kukkivat. Ei käärme omaan myrkkyynsä kuole.
torstai 20. joulukuuta 2012
Kahdeskymmenesensimmäinen päivä
Lumi valkaisi temppelin seinät. Aurinko maalasi kultaisen
kupolin. Metsä soitti uruillaan tuulen sinfoniaa. Puut täynnä runoutta, ruohon
sävelet lumessa. Minä istuin ikkunan edessä, söin suklaata ja kiitin. Vuoden
pimein aika tulvillaan loistavaa valoa. "Mitä soitti se koivunvarpu, Isä
Jumala yksin ties: oli viulu se hullunviulu, ja se mies oli autuas mies."
Kahdeskymmenes päivä
Odotettavissa: Vuosituhannen lumitalvi, villasukkia, pipoja,
möllöttelyä, tykkylumeen tukehtuneita tuulimyllyjä, voimistuvaa korkeapainetta,
kiristyvää pakkasta, kilttejä lapsukaisia, kaulaliinoja, tähdenlentoja,
lumikuuroja ja –sokeita, joulukortteja, kiukkuisia ämmiä, sähkökatkoja, pehmeitä
paketteja, myräkkää ja maailmanloppu.
tiistai 18. joulukuuta 2012
Yhdeksästoista päivä
En ole tehnyt laatikoita. En leiponut pipareita, en
joulutorttuja enkä pullapoikia, joululimpusta puhumattakaan. Kinkkua en osta
enkä lipeäkalaa rupea liottamaan. En pese ikkunoita enkä keittiön seiniä enkä
varsinkaan hellan takusta. En nuoho kaappeja enkä vaihda hyllypapereita. En
pyyhi edes pölyjä ja hämähäkin seittejä nurkista. Ei hae taatto kuusta. Tämä
joulu saa tulla odottamatta. Yhden tontun olen nähnyt.
maanantai 17. joulukuuta 2012
Kahdeksastoista päivä
Anteeksi! Anteeksi! Anteeksi!
Anteeksi on pelkkä sana. Vaikka sitä hokisi tuhannen tuhatta kertaa, se ei
merkitse mitään, jos sitä ei seuraa muutos. Pitää antaa anteeksi, päästää irti
ja unohtaa. ”Pyydä anteheks en mitään, mitään en mä anteeks anna, olen niin
kuin luonto itse, joka lausuu: kärsi, kanna”, sanoi Eino Leino. Anteeksianto on
itse vapahtaja. Tämä aurinko meissä.
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Seitsemästoista päivä
Pyrytti eilen koko perkuleen päivän. Ajettiin Ladalla läpi
tuulen ja tuiskun. Lumi kinostui teiden varsille. Pyry juoksi aukeita pitkin.
Nivassa haisi Moskova, tuulessa Siperia. Jokaisessa ikkunassa loisti joulun
valo. Vielä pari talvea sitten itkettiin, ettei lunta enää koskaan tule. Nyt valitetaan,
koska sitä on.
lauantai 15. joulukuuta 2012
Kuudestoista päivä
”Omatunto on äidin ääni ihmisessä.” Se on pieni hopeinen
tiuku, joka muistuttaa oikeasta ja väärästä. Jokainen on itse vastuussa omasta
omastatunnostaan. Aika ajoin sen voi pyyhkiä pölystä ja heittää tarpeettomat
roinat menemään. Syntiä on omaatuntoa vastaan toimiminen. Siksi kukaan ei voi
syyllistää toista ihmistä. Omaatuntoa ei voi ulkoistaa toiselle. Omatunto pitää
itse huolen syyttämisestä ja syyttämättä jättämisestä.
perjantai 14. joulukuuta 2012
Viidestoista päivä
Sota on julmaa, raakaa ja alhaista peliä, jota vallanpitäjät
eivät voisi pelata ilman alamaisten suostumusta. Viranomaiset ovat vetäneet
pois myynnistä laser-aseen, jonka teho ylitti moninkertaisesti lelulle sallitun
määrän. Joulu on rauhan juhla. Kuka tahtoo antaa lapselle lahjaksi aseen?
Jotain käsittämätöntä on kaikessa.
torstai 13. joulukuuta 2012
Neljästoista päivä
Mutta on sana, jonka perässä ei kulkee. Joskus hämmästyn
omia käsiäni: Kenen ovat nämä vanhat kädet? Vuosia sitten Sielunveli kysyi
lapsen viattomuudella: — Menevätkö nuo piparit piloille, kun sinun ryppyiset
kätesi koskevat niihin? Taukoamatta sataa vitilunta vanhan lumen päälle. Kun
ihminen ei enää peiliä tarvitse, hän alkaa olla valmis. Murhemiettein sydän
talvehtii. Tuiki, tuiki tähtönen…
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Kolmastoista päivä
Riittääkö ihmiselle hyvinvointi, jota saa nauttia vain
edustajien välityksellä? Riittääkö rauhaksi suursodan puuttuminen? Riittääkö
demokratiaksi päätös, johon ei itse kykene vaikuttamaan? Räntä heittää rättiä
naamaan. Huokaavat metsän urut. Oma syysi, kun synnyit. Lumeen on tallattu
huuto: Kuka sinä olet?
tiistai 11. joulukuuta 2012
Kahdestoista päivä
Tänään maailma vihdoin loppuu: 12.12.12.12.12. Lumiaura
kolistelee pihalla. Sataa lunta. Sataisi enemmän. Olisi enemmän töitä. Enemmän,
mistä ottaa. Nyt pelataan nollasummapeliä: toisen rikkaus on toiselta poissa.
Kinokset kasvavat. Tuuli tanssittaa hiutaleita. Pyry pilviä lennättää. Näkyvyys
nolla. Talvivihreä metsä hautautuu lumeen. ”Ei vaivaa vaikenevalla: On ihminen
piilossa kielensä alla”, sanoi Goethe.
Yhdestoista päivä
Yksin hiljaisessa talossa
kuuntelen, kuinka Naomi Utamakura esittää lauluja prinsessa Nukatanin sanoihin.
Mahlerin laulut lasten kuolemasta saattelevat päivän pimeään. Sää jatkuu
tavanomaista kylmempänä. Koillisväylä on ollut jäässä jo pitkään. Kirjoitin joulukortit.
Tänä vuonna niitä oli kaksi vähemmän kuin viimeksi.
lauantai 8. joulukuuta 2012
Yhdeksäs päivä
Yön pimeys on vallannut päivän. Lihansyöjät odottavat
tilaisuutta maistaa verta. Leijona vaanii saalista päivällä. Leopardi nappaa sen
yöllä. Pikku-Toraa ei enää ole. Luonnolla on loputtomasti aikaa. Vaihdan
kanavaa. Uutisissa kerrotaan, että USA on jälleen tappanut ihmisiä
Pakistanissa.
perjantai 7. joulukuuta 2012
Kahdeksas päivä
Suu ammollani, kädet korvilla minä haukottelen talvelle kuin
huuto. Minä haukottelen sateelle, joka vihmoo vuoroin vettä, vuoroin lunta.
Ohutta, tiheää ja raskasta tihkua. Naapurin ikävystyneen koiran kumea haukku
halkaisee maiseman. ”Ken potkun ottaa vastaan, hän on sen ansainnut. Siis aasit
ainoastaan voi olla sorretut”, sanoi Kaarlo Uskela.
torstai 6. joulukuuta 2012
Seitsemäs päivä
Harmajaa. Sotaisaa. Kauheaa. Lunta. Lunta. Lunta. Vanhat tekevät sodat nuorille ja sodat tekevät nuorista vanhoja. Illalla sytytin kaksi sinivalkoista kynttilää rauhan puolesta. En katsonut linnan juhlia. Eikö itsenäisyyttä voisi juhlia joka päivä? Siksikö, ettei sitä enää ole? ”Rauhaa ei voi ylläpitää voimakeinoin. Sen voi saavuttaa vain ymmärryksen avulla”, sanoi Albert Einstein.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Kuudes päivä
Meri ärjyi, huokaili ja huohotti kuin valtava, kiukkuinen eläin. Kohisi hyytävä tuuli, joka lävisti sielun ja sydämen. Jää ritisi rantaan. Horisontti häipyi usvaan ja pilveen. Merelle mieleni ikävä. Meri on toinen nimeni.
tiistai 4. joulukuuta 2012
Viides päivä
Ruusunpunainen aamutaivas antaa sanattoman lupauksen. Taloni
on taikatalo, ikkunat harmaat ja likaiset. Aurinko leiskauttaa kristallit
liekkeihin. Kynttilät loistavat kuin kesät. Olen solmu, jonka tuuli aukaisee.
Minulta saa viedä kaiken, mutta vapauttani en anna.
maanantai 3. joulukuuta 2012
Neljäs päivä
Tämä aamu on naurua täynnä. Harakka nauraa koivussa ja
naapuri seinän takana. Aurinko nauraa taivaan täydeltä. Ja minä nauran. Nauru on
kapinaa. Se katkaisee unen, se herättää eikä tapa. Koskaan ei kannata jättää
käyttämättä pikkuruisintakaan tilaisuutta nauraa. Nauru aukaisee sydämen
viuhkan ja keventää askeleet kävellä pois.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Kolmas päivä
Sellin ovat aukenivat. Viikate heilahti, vene tuli ja vei
vainajan. Hämärässä lensi suuren mustan linnun sykkivä sydän. Todellisuus on
tilapäinen ja muuttuva. Haluaisin nukkua tämän kylmyyden syliin ja herättyäni
pestä kasvoni lumella. Mitään ei ole olemassa ilman maailmaa. Me olemme kaikki
maailman synnyttämiä. Jos haluamme muuttaa itsemme, ensin on muutettava
maailma. Maailman muuttaminen alkaa itsestä.
Sunnuntai 2.12.2012
Yö ja päivä ovat tunkeutuneet toisiinsa. Peilin kautta
aurinko lähetti sateenkaaren huoneeni pimeimmän nurkan seinälle. Osui
kirjapinoon ja katosi. Ihmeellinen on valon kulku. Koskaan ei voi varmasti
tietää, mistä se tulee. Valo voi tulla myös mutkien kulman takaa. Tänään
syttyvät kynttilät. Nekin saavat valonsa auringolta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)