Eilen maapallo saavutti suurimman eteläisen etäisyytensä
taivaan ekvaattorista. Maailmanloppua en huomannut, mutta uutinen siitä oli
tullut. Tänään päivä on taas kukonaskeleen pidempi ja valoa kohti mennään,
vaikka pimeys on yhtä pimeää kuin aina. Kellot tikittävät lisää aikaa niille,
jotka sitä tarvitsevat. Minä en aikaan usko. Majakka loistaa kaukana merellä.
Marrasruusut kukkivat. Ei käärme omaan myrkkyynsä kuole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti