Suu ammollani, kädet korvilla minä haukottelen talvelle kuin
huuto. Minä haukottelen sateelle, joka vihmoo vuoroin vettä, vuoroin lunta.
Ohutta, tiheää ja raskasta tihkua. Naapurin ikävystyneen koiran kumea haukku
halkaisee maiseman. ”Ken potkun ottaa vastaan, hän on sen ansainnut. Siis aasit
ainoastaan voi olla sorretut”, sanoi Kaarlo Uskela.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti