Joulukalenteri 2012

Kuvat ja tekstit: Kaija Olin-Arvola

Kadeskymmenesneljäs päivä

God Jul och Gott Nytt År!

God Jul og et Godt Nyttår!

Buon Natale e un Felice Anno Nuovo!

Joyeux Noël et une Bonne Année!

Merry Christmas and Happy New Year!

Frohe Weihnachten und ein erfolgreiches Neues Jahr!

Müreffeh Yeni Yıl!

С новым годом!

Feliz Natal e Feliz Ano Novo!

გილოცავთ ახალ წელს!

سال نو مبارک!

 

Kadeskymmeneskolmas päivä

Sanovat, että on alkanut uusi aika.  Miten uusi tulee maailmaan? Miten muutokset tapahtuvat? Milloin määrä muuttuu laaduksi? Millainen on metamorfoosi? Tuleeko toukasta perhonen? Haluavatko ihmiset ahneuden ja saituuden tilalle anteliaisuuden ja solidaarisuuden? Haluavatko ihmiset korvata kilpailun yhteistyöllä? Miten vältetään tuho, kuolema ja giljotiini? Talous tekee ihmisistä petoja. Muutoksen on alettava itsestä. Onko juuri se ensimmäinen hävitty taistelu?

Kahdeskymmenestoinen päivä

Eilen maapallo saavutti suurimman eteläisen etäisyytensä taivaan ekvaattorista. Maailmanloppua en huomannut, mutta uutinen siitä oli tullut. Tänään päivä on taas kukonaskeleen pidempi ja valoa kohti mennään, vaikka pimeys on yhtä pimeää kuin aina. Kellot tikittävät lisää aikaa niille, jotka sitä tarvitsevat. Minä en aikaan usko. Majakka loistaa kaukana merellä. Marrasruusut kukkivat. Ei käärme omaan myrkkyynsä kuole.

Kahdeskymmenesensimmäinen päivä

Lumi valkaisi temppelin seinät. Aurinko maalasi kultaisen kupolin. Metsä soitti uruillaan tuulen sinfoniaa. Puut täynnä runoutta, ruohon sävelet lumessa. Minä istuin ikkunan edessä, söin suklaata ja kiitin. Vuoden pimein aika tulvillaan loistavaa valoa. "Mitä soitti se koivunvarpu, Isä Jumala yksin ties: oli viulu se hullunviulu, ja se mies oli autuas mies."

Kahdeskymmenes päivä

Odotettavissa: Vuosituhannen lumitalvi, villasukkia, pipoja, möllöttelyä, tykkylumeen tukehtuneita tuulimyllyjä, voimistuvaa korkeapainetta, kiristyvää pakkasta, kilttejä lapsukaisia, kaulaliinoja, tähdenlentoja, lumikuuroja ja –sokeita, joulukortteja, kiukkuisia ämmiä, sähkökatkoja, pehmeitä paketteja, myräkkää ja maailmanloppu.

Yhdeksästoista päivä

En ole tehnyt laatikoita. En leiponut pipareita, en joulutorttuja enkä pullapoikia, joululimpusta puhumattakaan. Kinkkua en osta enkä lipeäkalaa rupea liottamaan. En pese ikkunoita enkä keittiön seiniä enkä varsinkaan hellan takusta. En nuoho kaappeja enkä vaihda hyllypapereita. En pyyhi edes pölyjä ja hämähäkin seittejä nurkista. Ei hae taatto kuusta. Tämä joulu saa tulla odottamatta. Yhden tontun olen nähnyt. 

Kahdeksastoista päivä

Anteeksi! Anteeksi! Anteeksi! Anteeksi on pelkkä sana. Vaikka sitä hokisi tuhannen tuhatta kertaa, se ei merkitse mitään, jos sitä ei seuraa muutos. Pitää antaa anteeksi, päästää irti ja unohtaa. ”Pyydä anteheks en mitään, mitään en mä anteeks anna, olen niin kuin luonto itse, joka lausuu: kärsi, kanna”, sanoi Eino Leino. Anteeksianto on itse vapahtaja. Tämä aurinko meissä.

Seitsemästoista päivä

Pyrytti eilen koko perkuleen päivän. Ajettiin Ladalla läpi tuulen ja tuiskun. Lumi kinostui teiden varsille. Pyry juoksi aukeita pitkin. Nivassa haisi Moskova, tuulessa Siperia. Jokaisessa ikkunassa loisti joulun valo. Vielä pari talvea sitten itkettiin, ettei lunta enää koskaan tule. Nyt valitetaan, koska sitä on.

Kuudestoista päivä

”Omatunto on äidin ääni ihmisessä.” Se on pieni hopeinen tiuku, joka muistuttaa oikeasta ja väärästä. Jokainen on itse vastuussa omasta omastatunnostaan. Aika ajoin sen voi pyyhkiä pölystä ja heittää tarpeettomat roinat menemään. Syntiä on omaatuntoa vastaan toimiminen. Siksi kukaan ei voi syyllistää toista ihmistä. Omaatuntoa ei voi ulkoistaa toiselle. Omatunto pitää itse huolen syyttämisestä ja syyttämättä jättämisestä.

Viidestoista päivä

Sota on julmaa, raakaa ja alhaista peliä, jota vallanpitäjät eivät voisi pelata ilman alamaisten suostumusta. Viranomaiset ovat vetäneet pois myynnistä laser-aseen, jonka teho ylitti moninkertaisesti lelulle sallitun määrän. Joulu on rauhan juhla. Kuka tahtoo antaa lapselle lahjaksi aseen? Jotain käsittämätöntä on kaikessa.

Neljästoista päivä

Mutta on sana, jonka perässä ei kulkee. Joskus hämmästyn omia käsiäni: Kenen ovat nämä vanhat kädet? Vuosia sitten Sielunveli kysyi lapsen viattomuudella: — Menevätkö nuo piparit piloille, kun sinun ryppyiset kätesi koskevat niihin? Taukoamatta sataa vitilunta vanhan lumen päälle. Kun ihminen ei enää peiliä tarvitse, hän alkaa olla valmis. Murhemiettein sydän talvehtii. Tuiki, tuiki tähtönen…

Kolmastoista päivä

Riittääkö ihmiselle hyvinvointi, jota saa nauttia vain edustajien välityksellä? Riittääkö rauhaksi suursodan puuttuminen? Riittääkö demokratiaksi päätös, johon ei itse kykene vaikuttamaan? Räntä heittää rättiä naamaan. Huokaavat metsän urut. Oma syysi, kun synnyit. Lumeen on tallattu huuto: Kuka sinä olet?

Kahdestoista päivä

Tänään maailma vihdoin loppuu: 12.12.12.12.12. Lumiaura kolistelee pihalla. Sataa lunta. Sataisi enemmän. Olisi enemmän töitä. Enemmän, mistä ottaa. Nyt pelataan nollasummapeliä: toisen rikkaus on toiselta poissa. Kinokset kasvavat. Tuuli tanssittaa hiutaleita. Pyry pilviä lennättää. Näkyvyys nolla. Talvivihreä metsä hautautuu lumeen. ”Ei vaivaa vaikenevalla: On ihminen piilossa kielensä alla”, sanoi Goethe.

Yhdestoista päivä

Yksin hiljaisessa talossa kuuntelen, kuinka Naomi Utamakura esittää lauluja prinsessa Nukatanin sanoihin. Mahlerin laulut lasten kuolemasta saattelevat päivän pimeään. Sää jatkuu tavanomaista kylmempänä. Koillisväylä on ollut jäässä jo pitkään. Kirjoitin joulukortit. Tänä vuonna niitä oli kaksi vähemmän kuin viimeksi.

Yhdeksäs päivä

Yön pimeys on vallannut päivän. Lihansyöjät odottavat tilaisuutta maistaa verta. Leijona vaanii saalista päivällä. Leopardi nappaa sen yöllä. Pikku-Toraa ei enää ole. Luonnolla on loputtomasti aikaa. Vaihdan kanavaa. Uutisissa kerrotaan, että USA on jälleen tappanut ihmisiä Pakistanissa.

Kahdeksas päivä

 

Suu ammollani, kädet korvilla minä haukottelen talvelle kuin huuto. Minä haukottelen sateelle, joka vihmoo vuoroin vettä, vuoroin lunta. Ohutta, tiheää ja raskasta tihkua. Naapurin ikävystyneen koiran kumea haukku halkaisee maiseman. ”Ken potkun ottaa vastaan, hän on sen ansainnut. Siis aasit ainoastaan voi olla sorretut”, sanoi Kaarlo Uskela.

Seitsemäs päivä

Harmajaa. Sotaisaa. Kauheaa. Lunta. Lunta. Lunta. Vanhat tekevät sodat nuorille ja sodat tekevät nuorista vanhoja. Illalla sytytin kaksi sinivalkoista kynttilää rauhan puolesta. En katsonut linnan juhlia. Eikö itsenäisyyttä voisi juhlia joka päivä? Siksikö, ettei sitä enää ole? ”Rauhaa ei voi ylläpitää voimakeinoin. Sen voi saavuttaa vain ymmärryksen avulla”, sanoi Albert Einstein.

Kuudes päivä

Meri ärjyi, huokaili ja huohotti kuin valtava, kiukkuinen eläin. Kohisi hyytävä tuuli, joka lävisti sielun ja sydämen. Jää ritisi rantaan. Horisontti häipyi usvaan ja pilveen. Merelle mieleni ikävä. Meri on toinen nimeni.

Viides päivä

Ruusunpunainen aamutaivas antaa sanattoman lupauksen. Taloni on taikatalo, ikkunat harmaat ja likaiset. Aurinko leiskauttaa kristallit liekkeihin. Kynttilät loistavat kuin kesät. Olen solmu, jonka tuuli aukaisee. Minulta saa viedä kaiken, mutta vapauttani en anna.

Neljäs päivä

Tämä aamu on naurua täynnä. Harakka nauraa koivussa ja naapuri seinän takana. Aurinko nauraa taivaan täydeltä. Ja minä nauran. Nauru on kapinaa. Se katkaisee unen, se herättää eikä tapa. Koskaan ei kannata jättää käyttämättä pikkuruisintakaan tilaisuutta nauraa. Nauru aukaisee sydämen viuhkan ja keventää askeleet kävellä pois.

Kolmas päivä

Sellin ovat aukenivat. Viikate heilahti, vene tuli ja vei vainajan. Hämärässä lensi suuren mustan linnun sykkivä sydän. Todellisuus on tilapäinen ja muuttuva. Haluaisin nukkua tämän kylmyyden syliin ja herättyäni pestä kasvoni lumella. Mitään ei ole olemassa ilman maailmaa. Me olemme kaikki maailman synnyttämiä. Jos haluamme muuttaa itsemme, ensin on muutettava maailma. Maailman muuttaminen alkaa itsestä.

Sunnuntai 2.12.2012

 

Yö ja päivä ovat tunkeutuneet toisiinsa. Peilin kautta aurinko lähetti sateenkaaren huoneeni pimeimmän nurkan seinälle. Osui kirjapinoon ja katosi. Ihmeellinen on valon kulku. Koskaan ei voi varmasti tietää, mistä se tulee. Valo voi tulla myös mutkien kulman takaa. Tänään syttyvät kynttilät. Nekin saavat valonsa auringolta.